Perustiedot

Sera on itsevarmuutta ja asennetta uhkuva yksilö, joka tietää voittavansa kaiken mihin ikinä päättääkään ryhtyä. Näin suurta egoa harvemmin tammoilla näkee, mutta Sera onkin harvinainen tapaus siinä suhteessa. Ja suuren egon mukana tulee myös runsain määrin vahvoja mielipiteitä sekä kyky ilmaista niille. Vieläpä yleensä varsin suureen ääreen. Sitä luulisi että kiljuminen, etujalalla komentaminen ja kahdella jalalla tanssiminen olisi orien hommaa. Seraa ei moinen lokerointi kiinnosta, sillä jos tamma jostain vetää palkokasvin sieraimesta sisään sen kyllä huomaa. Ja kuulee. Ja kuulee yleensä naapurikin. Mikäli oman arvonsa tuntevaa ponieläintä muistaa käsitellä sen kultapokaalien pokkauksien tuomalla hartaudella, eli vähintäänkin silkkihansikkain, ei Seralla yleensä ole asiaan vastapuolista sanaa. Liian lähelle änkeävät lajikumppanit sen sijaan saavat Seran ison kattilan kiehumaan yli varsin nopeasti ja silloin ilmoja halkovat kiljumiset kuullaan toisessa pitäjässä asti. Sera on myös varsinainen supermama, eli kenenkään ei sovi hänen jäkikasvuaan tulla turhan läheltä tiirailemaan tai tulee tupenrapinat. Sitten taas Sera on myös sitä mieltä ettei hänen jälkikasvunsa voi ikinä tehdä mitään väärää ja kakarat saavat suorittaa kuin pellossa konsanaan.

Vasten kotiolojen käytöstään kilpailutilanteeseen työnnettäessä tamma sliippaa otsatukan taakse, vetää vatsan sisään ja rinnan ulos. Kun Seran heittää kisakentälle, olivat kisat sitten ratsastajan tai taluttajan kanssa, ei tamma tyydy hopeasijaan. Kun homma käy vakavaksi niin Serasta muodostuu kylmäverinen kilpaurheilija, jota ei kiinnosta mitä taustalla tapahtuu. Silloin tamman keskittyminen on omassa suorituksessa ja yhteistyö ratsastajan tai taluttajan kanssa hiotaan täysin saumattomaksi. Kisatilanteessa Sera on kaikkein parhaimmillaan, sillä onhan tamma syntynyt voittamaan. Omasta mielestään aivan kaiken.

Kotioloissa Seran ratsastus on tamman puolelta enemmän vähän sinne päin suunnattua, koska kyllähän hän osaa jo tämän, miksi pitää vanhaa kerrata koko ajan. Tamman lyhyen keskittymiskyvyn vuoksi myös tehtävien pitää olla alati muuttuvia ja ne on pidettävä riittävän haasteellisina, jotta Sera jaksaa nähdä vaivaa. Mielenkiintoisten tehtävien parissa Sera viihtyy, jaksaa kuunnella ratsastajaansa ja jopa yrittää. Esteitäkin tamman kanssa on koitettu. Liian matalat esteet tamma kahlaa läpi kuin vanha lypsylehmä, koska liian helppoa. Turhan korkeista esteistä voi kieltäytyä täysin, koska jos ei voi voittaa ei kannata koittaa. Sopivan kokoisen radan Sera suorittaa kyllä, ja yleensä myös virheittä, koska niin voittajat tekee. (© Chaos)

Sukutiedot

Isälinja Cedion Hefyd Dewr - Aneirin OR - Cimerryn Almaenwr (3. polvessa)
Emälinja Lewelia LAC - Rhonwen Dawn - Collfarnn Rhosod (3. polvessa)

Jälkeläiset

» s. 9.8.2025 wC-ori Rhyawdd Brenin Ddraig VH25-025-0112 (i. Rhyawdd Galakrond)

Kilpailutulokset

Päiväkirja

Päiväkirja 8.7.2024 Oma Lewelia LAC-ponimme keinosiemennettiin tässä taannoin. Tulevan varsan isäksi valikoitui vuosia sitten luotamme poistunut Cedion Hefyd Dewr. Henkka oli ensimmäisiä poneja, joita ostin aloitellessani welsh-harrastusta ja minua on vuosia harmittanut, että jätin orin eläessä mahdollisuuteni saada ponista suora jälkeläinen käyttämättä. Onneksi olin ollut tarpeeksi fiksu ja tajunnut pakastuttaa Henkan sukusoluja. Tämän varsan aluille saaminen ei ollutkaan ihan se helpoin asia, sillä ilmeisesti Leila ei ole kovin helposti tiinehtyvää sorttia. Meinasi tulla jo hätä, että kohta Henkasta pakastetut oljet loppuvat ja jään edelleen ilman Henkan varsaa. Onneksi neljännellä yrityskerralla kaikki meni kuin oppikirjassa ja tamma tiinehtyi. Tänään koitti pitkään odotettu päivä, kun aamulla heräsimme selkeään, mutta viileään heinäkuun aamuun ja Leilan karsinassa oli ylimääräinen asukas. Tamma ei ollut näyttänyt varsomisen merkkejä, mutta eipä tämä ollut ensimmäinen kerta hevoshistoriani aikana kun varsominen tapahtuu yöllä hieman varkain. Pieni tumma tammavarsa on rohkean oloinen, eikä hätkähtänyt sitä katsomaan tulleita silmäpareja. Voi, kuinka innoissani olenkaan siitä, minkälainen otus tästä tulee.

Päiväkirja 15.8.2025 Istuimme pienen talliporukan voimin sisäpihalla nautiskelemassa virvokkeita ja tarinoimassa. Kuuntelin korva tarkkana tallin uusimmat ja vanhimmat juorut, vaaralisimmat käänteet ja uskomattomimmat tarinat. Rakastin näitä sisäpiirin tarinoiden vaihtoja. Olimme tehneet pienen nuotion keskellemme, enemmän tunnelman vuoksi kuin lämmittämään. Tallin ovet oli ensimmäisten kesäpäivien kunniaksi jätetty auki. Ponit oli silti tuotu vielä sisään, laidunruoho ei ollut ihan parhaimmillaan vielä, joten iltaruuat oli syytä nauttia sisätiloissa. Tasaisin väliajoin joku ilmoitti pahasta mielestä naapurille kipakan kolahduksen muodossa.

Kesken tarinan tallista alkoi kantautua merkkilisempää ääntä. Kolina pysyi jatkuvana, se tuntui voimistuvan aivan kuin kasvava pakokauhu kuuntelijoiden silmissä. Jokainen meistä pomppasi ylös siltä seisomalta ja lähti juoksujalkaa kohti tallia. Saimme nopeasti kohdistettua äänet varsomispuolelle. Kolina tuli Seran karsinasta. Mutta karsinaan kurkatessa Sera koitti happaman näköisenä torkkua makuultaan karsinan takaseinällä. Mitä ihmettä... Ja sen pidemmälle ajatuksemme eivät ehtineet kun Seran selän takana vilahti pieni valkoinen jalka. Ja sitten toinen. Ja seuraavassa hetkessä Seran selän takaa pystyi laskemaan neljä vinhasti sätkivää valkoista pientä jalkaa. Rymistimme joukolla karsinaan ja Sera vastasi moiseen pyhiinvaellukseen tutulla tavalla: tamma kuvitteli että tulimme katsomaan tätä. Onneksi Sera tästä huomiosta hullaantuneena päätti myös nousta ylös makuultaan. Näin tamman ja seinän väliin juuttunut varsa-parka pääsi vihdoinkin jaloilleen. Varsa näytti harvinaisen hölmistyneeltä, mutta niin näytimme mekin. Sera sen sijaan tuntui odottavan suosionosoituksia, hänhän oli juuri pelastanut lapsensa pinteensä.

Pakko todeta ettei tälle tammalle taida vuoden äiti-palkintoa olla jaossa. Seraa ei tosiaan kiinnostanut oman varsansa ongelmat laisinkaan sillä hetkellä, kun rankkaa kasvattamista koko päivän hoitanut äiti kaipasi lepoa. Emme tiedä kuinka kauan poni olisi jaksanut katsella seinällä sätkivää jälkikasvuaan ennenkuin olisi päästänyt tämän pinteestä. Olin ihan varma että Sera on toiminut täysin tarkoituksella osoittaakseen vallattomalle jälkikasvulleen edes jonkinlaista kuria, mutta en tiedä pystyvätkö ponit moiseen ajatusketjuun.

Emme vieläkään tiedä miten tilanne on edennyt pisteeseen, jossa varsa on humahtanut jumiin emänsä ja seinän väliin ja koska Seran varsomiskamera on ollut pois päältä jo pidemmän aikaa ei tämä arvoitus myöskään tule ikinä selviämään. Mutta ainakin orivarsa on varsin varovainen nykyään niinä hetkinä, kun äitiä alkaa vähän väsyttää, eli ainakin jonkinlainen oppitunti tuli siinä sukupolvessa käytyä. Sera se tarjoaa erinäistä jännitystä hetkestä toiseen. Tamma, jonka kanssa ei tule tylsiä hetkiä, ei sitten millään. (© Chaos)