Perustiedot

Dewi on superkiltti tamma, joka hoitaessa sopii kenelle tahansa, mutta on hyvin säpäkkä ratsastettava. Dewi on hoitotoimenpiteissä kiltti ja sen saa tarhasta ja laitumelta hyvin kiinni. Tamma tulee toimeen oikeastaan kenen kanssa tahansa ja tarhaa yleensä isommassa laumassa tai nuorten ponien kanssa. Dewiä voi hoitaa karsinassa tahtoessaan vapaana, eikä tamma välitä niin satuloinnista kuin muustakaan varustamisesta. Aloittelijoiden onneksi (ja kengittäjän) myös jalat nousevat helposti ja he saavat yksin ponin varustettua. Dewi pitää vedellä läträämisestä ja kura-aikaan jalkojen pesut äityvät usein leikiksi, jonka päättyessä hoitaja on läpimärkä. Eli Dewiä hoitaessa kannattaa kyllä pitää vaihtovaatteet kaapissa...

Ratsuna tamma on tosi säpäkkä ja myös hieman arastelee uusia asioita sekä pelkää isompia ajoneuvoja. Maastoilun puolesta Dewi käy yleensä kokeneiden ratsastajien kanssa lenkillä kaverien kanssa, mieluiten alueilla joissa on vähäinen liikenne. Pelästyessään Dewi on tunnettu kotiinpäin kääntyjänä ja saattaa ottaa laukkaspurtinkin, jos ratsastaja ei ole tilanteen tasalla heti ponin käännyttyä. Toisen perässä se kuitenkin yleensä menee joten kuten pelottavien asioiden ohitse ja tarvittaessa poni on sitten talutettu ohitse, jos ei muuten onnistu. Kenttä- ja maneesityöskentelyssä Dewi on hyvin kiltti ja rauhallisempi verrattuna maastoilun ongelmiin. Dewi on hyvin herkkä etenkin ohjasavuille ja sillä käytetään yleensä pehmeitä kuolaimia.

Dewillä on kokoisekseen hyvinkin iso askel, joka saattaa joskus tuntua haasteelliselta vähemmän ratsastaneelle. Kouluratsuna tamma on meneväinen, mutta kuitenkin miellyttävä ja haluaa tehdä parhaansa. Dewi osaa perusasiat ja esiintyy mielellään kisatilanteissa, vaikka voikin vähän jäädä katselemaan tai huutelemaan muille jäädessään radalle yksin. Esteillä Dewi kuumenee aikalailla, mutta napakat junnut saavat sen kyllä pidettyä ohjan ja pohkeen välissä tehtävissä. Usein Dewille lisätään valmennuksessa myös maapuomeja tehtävien välille, jotta se oppisi itsekin himmaamaan vauhtia. Dewi hyppää hyvällä tekniikalla, eikä juurikaan katsele erikoisesteitä. Maastossa Dewillä ei ole hypätty aran luonteen vuoksi ollenkaan.
© Jannica

Sukutiedot

Isälinja Honeyshire Water Leaper (1. polvessa), emälinja Detallado Fancyface (1. polvessa)

Jälkeläiset

» s. 1.7.2025 wB-ori Rhyawdd Blaeswyn VH25-022-0171 (i. Rhyawdd Serenor)

Kilpailutulokset

Päiväkirja

Päiväkirja 27.2.2025 Tämä on kyllä totisesti ponitallin omistajan kulta-aikaa. Kaikki otukset ovat yltä päältä mudassa päivästä toiseen, ja osasta olisi vielä tarkoitus saada edustuskelpoisia viikonlopun rientoja varten. Dewi oli muiden tavoin nauttinut olostaan täysin rinnoin ja tamman normaalisti punertavanruunikkoa karvapeitettä ei voinut tunnistaa kuivuneen mutakerroksen alta. Siellä hän seisoi keskellä käytävää tyynen rauhallisena odottaen pesua, tietävänsä pääsevänsä kohta lempipuuhiinsa eli kerjäämään huomiota vesileikeillä. Onneksi Dewi on muuten helppohoitoinen, joskin se tosiaan rakastaa vedellä läträämistä niin se yhdistettynä tähän kurakeliin ei ole hoitajan unelma-asiakas. Harmikseni se nakki napsahti tänään minulle, kun koko talliväki tuntui löytävän jotain muuta, kiireisempää, tekemistä juuri nyt. Ainakin homma tulee hoidettua kerralla kunnolla kun sen itse tekee. Dewi oli tarhassa nilkkojaan myöten mudassa, joten ainakin jaloista pitäisi rapa lähteä pois suhteellisen helposti sen ollessa vielä kosteaa. Sainkin kasteltua tamman jalkoja jo pidemmän aikaa, ja ehdin melkein huokaista helpotuksesta, kun näin ilkikurisen pilkahduksen neidin silmissä. Kuin hidastetussa elokuvassa, Dewi nostaa oikeaa etujalkaansa ja alkaa roiskuttaa mutaa kaikkialle. Epäonninen tallikissa oli nukahtanut pesupaikan läheisyyteen, mutta sai nyt rankan herätyksen Dewin roiskuttaessa mutaa koivistaan pitkin poikin. Onneksi itselläni ei ollut tänään tätä kostean kylmää ohjelmanumeroa suurempia suunnitelmia, mutta kaiken tämän jälkeen aion kyllä palkita itseni kuumalla kylvyvllä oikein tujulla rommitotilla. Tämän ajatuksen voimin Dewin pesu sujui loppuun huolettomammin, vaikka veikin aikaa kaivaa tuo kaunis tamma esiin kaiken sen mudan alta.

Päiväkirja 6.4.2025 Kevätaurinko on ollut mukavan lämmittävä viime päivinä ja olemme saaneet nauttia erityisen kirkkaasta säästä. Säätiedote näytti tällekin päivälle kirkasta keliä ja noin +15°C lämpöä. Nautimme tänään isolla porukalla sunnuntaipaistia ja päätimme lähteä laskettamaan vatsojamme ponien kanssa rauhalliselle maastolenkille. Otin itse ratsukseni Dewin, koska se on vieläkin hieman arka maastoilija kaikista rohkaisuyrityksistämme huolimatta. On ehdottomasti kaikkien etu, että tamma rohkaistuu kaikissa tilanteissa, ja että tilanteen tapahtuessa se olen minä itse, joka hommassa ottaa niin sanotusti damagea. Dewi käveli seurueen keskipaikkeilla reippain askelin, mutta hinku eteenpäin oli kova. Ihan kuin se olisi halunnut päästä joukon johtajaksi, tai olisi ollut jo kova kiire kotiin oman sunnuntaipaistinsa ääreen. Jouduin tekemään aika paljon töitä hillitäkseni tamman menohaluja, joka turhautti meitä molempia. Olimme porukalla valinneet reitiksi hiljaisen tien, jossa ei arkenakaan ole juurikaan liikennettä ja uskoimme, että juuri tähän aikaan sunnuntai-iltapäivästä ei olisi sitäkään vähää. Olimme kaikki väärässä - jännitys tiivistyi, kun pusikoiden takaa ilmestyi paikallinen maanviljelijä jykevän maatalouskoneensa kanssa. Dewi kangistui välittömästi paikalleen kuin kallio, eikä suostunut liikkumaankaan. Naapurin ukon suunta oli meidän tulosuuntaamme, joten meillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kulkea toistemme ohi. Hän ystävällisesti sulki kulkupelinsä, jotta porukan kärkipää ja rohkeammat ponit pääsivät sen ohi ilman ongelmia. Oman turvallisuuteni vuoksi päätin tulla satulasta alas, ja viitoin edessäni kulkevaa aviomiestäni Deania tekemään samoin oman ratsunsa kanssa. Dewi alkoi kulkea eteenpäin pientä sipsuttelevaa askelta, mutta suuntasi kaiken energiansa askeleen korkeuteen. Se kipitti kuin mikäkin ballerina, silmät aivan kauhusta kankeana. Jossain kauempana lintuparvi lehahti lentoon ja koirat haukkuivat, ja se oli Dewille viimeinen pisara. Kaikki tapahtui salamannopeudella - en ehtinyt reagoida, kun olin jo päästänyt tamman ohjat käsistäni. Se säntäsi salamana tulosuuntaamme takanamme kulkeneiden muutaman ponin ohi, eikä ollut toivoakaan saada sitä kiinni. Siinähän sitten sulattelin Yorkshire-vanukkaitani, kun hyvästelin muun seurueen jatkamaan kulkuaan ja lähdin itse jalan tamman perään suorinta tietä takaisin kotiin. Ihana, rauhallinen sunnuntai-iltapäivä. Dewi onneksi löytyi koskemattomana, mutta aivan hiestä märkänä omasta karsinastaan sinne valmiiksi tuotujen heinien äärestä.

Päiväkirja 31.10.2025 Dean, aviomieheni, joka rakastaa kaikkea "kausittaista", oli seudun lapsien iloksi päättänyt järjestää halloweenjuhlat meidän tallilla. Kunniatehtäväkseni hän oli minulle antanut suunnitella poneille halloweenkulkueen. Päätin lisätä siihen oman twistini ja sisällyttää paraatiin luonnollisesti myös parhaan puvun kilpailun, johon tallin porukka saisi osallistua. Mielestäni oli ihan hulvattoman osuvaa tehdä Dewistä, jonka elämän tehtävä oli rakastaa vettä ja kastella kaikki ympärillään olevat, Loch Nessin hirviö. Haaste oli tietysti taas hieman suuruudenhullu, kun suhteellisen aralle tammalle piti saada jos jonkilaista härpäkettä puettua. Paraatin alku oli lupaava, tallin tilukset näyttivät upeilta hämärässä, kun kurpitsalyhdyt pääsivät oikeuksiinsa. Poneja oli puettuina erilaisiin pukuihin, yksi oli kuolemanritarin hevonen, toinen gore-yksisarvinen ja kolmas ystävällinen haamu. Paraatin viimeisimpien joukossa kulki Dewi-Nessie. Oltiin juuri asettumassa pukukisan äänestyksen loppukatselmukseen riviin, kun jonkun rakas lapsonen sai uhmaikäraivarit. Dewi säikähti tästä aiheutunutta hälinää, ja otti pikakierroksen kenttää ympäri asun osat lennellen. Nessien pää ja häntä - ja unelmani pukukisan voitosta - lensivät kaaressa, kun Dewi viipotti menemään omaa kunniakierrostaan.