Perustiedot

Meidän pirteä ja pöhkö Bulbasaur ♥ Varsa-aikanaan kaikkia muita pienempi Bulbasaur joutui keksimään jotain, millä kompensoida kokoaan ja saada itsensä esille. Niinpä se alkoi pitämään meteliä. Ihan hirveästi, lähes koko ajan. En ole ikinä tavannut äänekkäämpää kaviollista. Parivuotiaana ori koki kasvupyrähdyksen ja loppujen lopuksi siitä kasvoi ihan kelpo kokoinen kaveri, joka tulee kyllä huomioiduksi ilman ylimääräistä metelöintiä. Karsinan ovien paukuttelu ja tavaroiden heittely onneksi saatiin käytöskoululla loppumaan, mutta Santtu on edelleen tallin kovin poika juttelemaan. Se höristelee, jos hoitaja rapsuttaa juuri oikeasta kohdasta ja se hirnuu kimeästi nälkäänsä. Toisinaan hieman vieraammat ihmiset ovat pitäneet allekirjoittanutta pöpinä (siihen on oikeastaan enemmänkin aihetta), kun olen kertonut käyneeni keskusteluita Santun kanssa. Poni kuuntelee kärsivällisesti, ja joko hienoisesti hörähtää tai puhaltaa ilmaa vastaukseksi. Ulkopuolisille on hieman hankala selittää, että mitä Santtu yrittää viestiä milläkin äännähdyksellään, mutta hommaan pääsee nopeasti perille. Ja jos totta puhutaan, suurella todennäköisyydellä poni haluaa joko huomiota tai ruokaa, eli ei ole kyse mistään ydinfysiikasta tai väärästä tähtien asennosta.

Santtu on aina ullana paikalla tarkastelemassa tilannetta, ja haluaa aina lähteä joka paikkaan mukaan. Pettymyksen pystyy näkemään ponin ilmeestä (ja kuulemaan), jos on sen vuoro jäädä laitumelle tai talliin. Muiden eläinten seurassa Santtu on rento, ja yrittää kovasti ryhtyä leikkiin. Ihan jokainen hanhi tai lammas ei aina ehkä ymmärrä ponin yrityksiä, ja monet naurut ollaan naurettu toimintaa sivusta seuratessa. Porukalla maastossa käydessä Santtu on yleensä joukon kärjessä. Ei sillä, että ponilla olisi kova hinku olla lauman johtajana, mutta usein uteliaisuus tai uhkarohkeus vie voiton - kerran se suunnisti evästauon aikana puskaan ja sai nenilleen herättämältään vihaiselta villisialta.

Santun mielentilaa on todella helppo lukea ja ennakoida, osaahan se itsekin kertoa mistä kiikastaa, jos kiikastaa. Alkuun moni ensimmäisiä kertoja Santtua käsitellyt on ihmetellyt sen äänekkyyttä, mutta tutuksi tultuaan esimerkiksi meidän kengittäjäkin juttelee Santun kanssa lähes yhtä paljon kuin meikäläinen. Valjastettaessa ja satuloitaessa Santtu malttaa paikallaan juuri ja juuri sen verran, että varusteet saadaan päälle. Sillä on kova työskentelymotivaatio ja intoa hommiin, eikä lähtölupaakaan odotella hiljaa. Ajaessa poni on reipas ja varmajalkainen, ja ratsuna suhteellisen helppo. Yleisesti "töissä" Santtu on menevä, ei turhia arkaile ja tottelee pääsääntöisesti hyvin apuja. Santtu on osaava ja tietää mitä siltä pyydetään, mutta turhautuessaan esimerkiksi tehtävien yksitoikkoisuuteen tai toistuviin reitteihin, sen keskittyminen herpaantuu ja se yrittää päästä helpolla. Tällöin Santtu alkaa helposti hosumaan asioita "sinne päin", jolloin sen tarkkuus kärsii. Santun kanssa täytyy pitää huolta tehtävien monipuolisuudesta, tai pyytää asioita tiukasti ja varmasti, ja tietysti palkita poni hyvästä suorituksestaan.

Sukutiedot

Isälinja Keijumäen Bellsprout - Gosmore Bilbo (2. polvessa), emälinja Felindre Gwenan - Twynllanan Gemma (2. polvessa)

Jälkeläiset

» s. 24.9.2024 wA-tamma Rhyawdd Sandshrew VH25-024-0037 (e. Moana's Sally Spectra)
» s. 10.2.2025 wA-ori Rhyawdd Bayleef VH25-024-0038 (e. A.D. Brianna)

Kilpailutulokset

Päiväkirja

Päiväkirja 30.6.2023 Nintsu soitteli eilen kukonlaulun aikaan, että pyytämäni tilausvarsa Keijumäen Bellsprout x Felindre Gwenan -yhdistelmästä saattaisi saapua maailmaan tulevana yönä. Mamma Gwenan oli ollut levoton pitkin päivää, mutta Nintsu ei ollut kehdannut aikaeron vuoksi soittaa aikaisemmin. Vakuutin Nintsulle, että tällaisesta asiasta saa tiedottaa milloin vain. Hieman kärsimättömänä (eli aivan hermorauniona) odotin koko päivän tilannepäivitystä sitä kuitenkaan saamatta. Iltapäivällä VIHDOIN puhelin soi ja vastasin siihen välittömästi. Mokomat kiwit olivat kaikki kehdanneet nukahtaa, kun alkuyöstä ei ollut tapahtunut mitään. Yön yksityisyydessä Gwenan oli varsonut sukkajalkaisen rautiaan rääpäleen. "Tiedätkö mitä, tää varsa näyttää ihan Bulbasaurilta", kuului Nintsun sanat enkä olisi voinut olla enemmän innoissaan pienen taskuhirviöni tapaamisesta.

Päiväkirja 10.7.2023 Jatkossa aion delegoida ponienhakureissut Moanasta kyllä jollekin toiselle, totesin päässäni kävellessäni Aucklandin lentokentän ovista ulos. En muista ajomatkasta Whakawhakan kylään juuri mitään - ehkä parempi niin, sillä jetlagisten aivojen ulostulo ei varmasti ole sieltä fiksuimmasta päästä. Onneksi hovikuskina ei ollut Nintsu itse, hän olisi varmaan laittanut minut suoraan koneeseen kohti koto-Cardiffia. Pokémon-sukupolven lapsena tuntui luonnolliselta, että jossain vaiheessa hankkisin aihetta mukaillen nimetyn poninkin. En voinut hillitä innostustani ja suorastaan kiljahdin nähdessäni Bulbasaurin. Ja se kiljui minulle takaisin. Mutta voi, mikä rääpäle se olikaan. Vierailuni aikana useasti naureskelin kun Bulbasaur yritti pysyä lyhyine kinttuineen ikätovereidensa perässä. Muutaman päivän sisään oli aika pakata poni mukaan ja lähteä kohti kotia. Saatoin myös laittaa toisen moanalaisen varaukseen tämän reissun aikana...

Päiväkirja 28.6.2024 Deanin yhdysvaltoihin muuttanut sisko raahasi pesueensa kuukaudeksi Isoon-Britanniaan ja pakotti veljensä katsomaan mukeloiden perään viikon ajan, jotta pääsi itse miehensä kanssa viettämään laatuaikaa. Mihinköhän muuallekaan kuin Rhyawddiin Dean laittaisi vahinkoa kiertämään, eihän hänen noin kolmenkymmenen neliön yksiöön neljää mukeloa viikoksi majoiteta. Vastalauseistani ei ollut kovinkaan paljoa hyötyä, mutta pidin kyllä huolen, että mies saa korvata tämän moninkertaisesti takaisin. Kävimme toissapäivänä noutamassa muksut Cardiffista, jonne Deanin sisko oli katraan lähettänyt bussilla. Seurueeseen kuului 12-vuotias heppatyttö Chloe ja tämän kolme veljeä. Ensimmäinen päivä meni puhtaasti siinä, että matkaajat asettuivat aloilleen ja käytiin läpi vähän yhteisiä pelisääntöjä, mutta heti eilisaamusta lähtien Chloe oli erittäin innokkaana hoitamassa poneja - pojat eivät niinkään (yllätys...). Menin lupaamaan tälle päivälle vieväni tytön maastoon. Chloe oli iskenyt silmänsä Bulbasauriin ja koska tiesin, että hän on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt harrastaa hevosia jo useamman vuoden, lupasin, että tyttö saa Santun ratsukseen. Itselleni satuloin Cymrod Filthy Bonesin eli Nessun, joka on aina varma ja rauhallinen ratsu - ajattelin sen zen-tilan rauhoittavan hieman myös Santun uteliaisuutta. Pihasta lähtiessä Santtu oli aivan täpinöissään päästessään mukaan, mutta rauhoittui hieman heti Chloen noustessa selkään. Chloe oli innoissaan ja aivan äimän käkenä walesilaisesta luonnosta, jota hän näki ensimmäistä kertaa. Santtu kulki kuuliaisesti ja parivaljakko tuli hyvin toimeen. Pidimme evästaukoa läheisen tilan lammaslaitumien vieressä, kun Santtu yhtäkkiä alkoi puskea täysillä tien viereistä pöpelikköä päin. Hyppäsin jaloilleni heti kun näin mitä tapahtui, mutta heti kun olin ottamassa askelia lähemmäs, huomasin mikä Bulbasaurin huomion oli vienyt. Pusikossa oli kauhusta kankea villisika, joka sillä samalla sekunnilla päätti ottaa hatkat ja innostaa Santun purkamaan energiaansa muutamalla pukkiloikalla. Onneksi nuori villisika ei ollut puolustuskannalla, sillä ne osaavat olla todella ilkeitä ja saavat pahaa jälkeä aikaan. Saatuani Santun kiinni ja tilanteen rauhoituttua, päätimmekin lähteä takaisin kotiin päin - Chloe oli eväänsä syönyt ja omani lensi kaaressa villisikojen syötäväksi. Kotimatka otettiin rauhallisesti, ja loppusuoralla otettiin pieni kisa, jolloin Bulbasaur innostuikin tosissaan. Ajattelin muutenkin, että annan tytön voittaa, mutta en osannut ajatella Bulbasaurin ottavan sellaista loppukiriä, että minun ei oikeastaan edes tarvinut kuin hieman pidätellä Nessun menoa. Illalla uni tuli hyvin kaikille neljälle, Chloelle ehkä ennätysvauhtia. Bulbasaurin kanssa kävin vielä pienen kehityskeskustelun, ettei sitä nenää tarvisi ihan joka paikkaan änkeä...