Perustiedot

Meidän pirteä ja pöhkö Bulbasaur ♥ Varsa-aikanaan kaikkia muita pienempi Bulbasaur joutui keksimään jotain, millä kompensoida kokoaan ja saada itsensä esille. Niinpä se alkoi pitämään meteliä. Ihan hirveästi, lähes koko ajan. En ole ikinä tavannut äänekkäämpää kaviollista. Parivuotiaana ori koki kasvupyrähdyksen ja loppujen lopuksi siitä kasvoi ihan kelpo kokoinen kaveri, joka tulee kyllä huomioiduksi ilman ylimääräistä metelöintiä. Karsinan ovien paukuttelu ja tavaroiden heittely onneksi saatiin käytöskoululla loppumaan, mutta Santtu on edelleen tallin kovin poika juttelemaan. Se höristelee, jos hoitaja rapsuttaa juuri oikeasta kohdasta ja se hirnuu kimeästi nälkäänsä. Toisinaan hieman vieraammat ihmiset ovat pitäneet allekirjoittanutta pöpinä (siihen on oikeastaan enemmänkin aihetta), kun olen kertonut käyneeni keskusteluita Santun kanssa. Poni kuuntelee kärsivällisesti, ja joko hienoisesti hörähtää tai puhaltaa ilmaa vastaukseksi. Ulkopuolisille on hieman hankala selittää, että mitä Santtu yrittää viestiä milläkin äännähdyksellään, mutta hommaan pääsee nopeasti perille. Ja jos totta puhutaan, suurella todennäköisyydellä poni haluaa joko huomiota tai ruokaa, eli ei ole kyse mistään ydinfysiikasta tai väärästä tähtien asennosta.

Santtu on aina ullana paikalla tarkastelemassa tilannetta, ja haluaa aina lähteä joka paikkaan mukaan. Pettymyksen pystyy näkemään ponin ilmeestä (ja kuulemaan), jos on sen vuoro jäädä laitumelle tai talliin. Muiden eläinten seurassa Santtu on rento, ja yrittää kovasti ryhtyä leikkiin. Ihan jokainen hanhi tai lammas ei aina ehkä ymmärrä ponin yrityksiä, ja monet naurut ollaan naurettu toimintaa sivusta seuratessa. Porukalla maastossa käydessä Santtu on yleensä joukon kärjessä. Ei sillä, että ponilla olisi kova hinku olla lauman johtajana tai se haluaisi osoittaa auktoriteettiään, mutta se on perusluonteeltaan tasaisen rohkea ja utelias. Toisinaan siis jopa ihan uhkarohkea - kerran se suunnisti evästauon aikana puskaan ja sai nenilleen herättämältään vihaiselta villisialta.

Santun mielentilaa on todella helppo lukea ja ennakoida, osaahan se itsekin kertoa mistä kiikastaa, jos kiikastaa. Alkuun moni ensimmäisiä kertoja Santtua käsitellyt on ihmetellyt sen äänekkyyttä, mutta tutuksi tultuaan esimerkiksi meidän kengittäjäkin juttelee Santun kanssa lähes yhtä paljon kuin meikäläinen. Ratsuna Santtu on suhteellisen helppo. Se on menevä, ei turhia arkaile ja tottelee pääsääntöisesti hyvin apuja. Santtu on osaava ja tietää mitä siltä pyydetään, mutta turhautuessaan ei malta suorittaa keskittyneesti, vaan yrittää päästä helpolla ja alkaa hosumaan asioita "sinne päin". Erityisesti silloin onkin tärkeää, että homma hoidetaan normaalia paremmalla kunnialla maaliin asti. Ori on nopea oppimaan uusia asioita, mutta monesti laiskistuu yrityksiin, jos tiedossa ei ole kunnon palkkaa.

Sukutiedot

Isälinja Keijumäen Bellsprout - Gosmore Bilbo (2. polvessa), emälinja Felindre Gwenan - Twynllanan Gemma (2. polvessa)

Jälkeläiset
»

Kilpailutulokset

Päiväkirja

Päiväkirja 30.6.2023 Nintsu soitteli eilen kukonlaulun aikaan, että pyytämäni tilausvarsa Keijumäen Bellsprout x Felindre Gwenan -yhdistelmästä saattaisi saapua maailmaan tulevana yönä. Mamma Gwenan oli ollut levoton pitkin päivää, mutta Nintsu ei ollut kehdannut aikaeron vuoksi soittaa aikaisemmin. Vakuutin Nintsulle, että tällaisesta asiasta saa tiedottaa milloin vain. Hieman kärsimättömänä (eli aivan hermorauniona) odotin koko päivän tilannepäivitystä sitä kuitenkaan saamatta. Iltapäivällä VIHDOIN puhelin soi ja vastasin siihen välittömästi. Mokomat kiwit olivat kaikki kehdanneet nukahtaa, kun alkuyöstä ei ollut tapahtunut mitään. Yön yksityisyydessä Gwenan oli varsonut sukkajalkaisen rautiaan rääpäleen. "Tiedätkö mitä, tää varsa näyttää ihan Bulbasaurilta", kuului Nintsun sanat enkä olisi voinut olla enemmän innoissaan pienen taskuhirviöni tapaamisesta.

Päiväkirja 10.7.2023 Jatkossa aion delegoida ponienhakureissut Moanasta kyllä jollekin toiselle, totesin päässäni kävellessäni Aucklandin lentokentän ovista ulos. En muista ajomatkasta Whakawhakan kylään juuri mitään - ehkä parempi niin, sillä jetlagisten aivojen ulostulo ei varmasti ole sieltä fiksuimmasta päästä. Onneksi hovikuskina ei ollut Nintsu itse, hän olisi varmaan laittanut minut suoraan koneeseen kohti koto-Cardiffia. Pokémon-sukupolven lapsena tuntui luonnolliselta, että jossain vaiheessa hankkisin aihetta mukaillen nimetyn poninkin. En voinut hillitä innostustani ja suorastaan kiljahdin nähdessäni Bulbasaurin. Ja se kiljui minulle takaisin. Mutta voi, mikä rääpäle se olikaan. Vierailuni aikana useasti naureskelin kun Bulbasaur yritti pysyä lyhyine kinttuineen ikätovereidensa perässä. Muutaman päivän sisään oli aika pakata poni mukaan ja lähteä kohti kotia. Saatoin myös laittaa toisen moanalaisen varaukseen tämän reissun aikana...