Perustiedot

Jos Otso olisi ihminen, se olisi se ihminen jonka kanssa kaikki tykkääväyt hengata ja joka kutsutaan jokaisiin juhliin. Sellainen jonka kanssa on aina hauskaa, joka saa muut läsnäolijat rennoiksi vain silkalla läsnäolollaan. Mutta Otso on poni, eikä ihminen. Se on silti miellyttävä joka suunnasta ja harvinaisen hellyydenkipeä otus. Otso on mestari hakemaan huomiota ihmisiltä, välillä myös hieman kyseenalaisin keinoin. Otso myös tietää että pienimuotoinen jekkuilu tuo huomattavan määrän lisähuomiota, vaikka se olisi hieman negatiivissävytteistä. Tässä mielentilassa Otsoa ei kiinnosta tuhottujen tavaroiden maallinen arvo. Joten kaverin loimet ja riimut voi esimerkiksi pistää mukavaksi silpuksi, jotta ihminen voi juosta huutoitkien laitumen toiselta laidalta pelastamaan kallisarvoiset loimensa lisärei'iltä. Tässä välissä Otso, joka ei oikein aina ole perillä henkilökohtaisesta tilasta, voi rakastaa kyseistä ihmistä varsin läheisesti. Yleensä ori hinkuttaa päällään porukkaa kumoon, maistelee takinhihoja ja huppuja ihan vain kokeilumielessä ja mikäli näistä mikään ei toimi, voi etukaviolla ilmaista esimerkiksi ihmisen polvitaipeisiin, että täällä on oripoika vailla huomiota. Eli vaikka Otso onkin miellyttävä käsitellä, pysyy käsissä taaperollakin ja mikään hoitotoimenpide ei ole vaikeaa, niin kyllä Otsossakin on välillä kestämistä. Onneksi ori ei ole pahansisuinen, ainoastaan huomionkipeä halinalle.

Myös ratsuna Otso on kultaakin kalliimpi. Se yrittää niin kovasti miellyttää ja kerätä kaikki kehut ja herkut, että sen kanssa kaikki puuha on vähintäänkin miellyttävää. Toki tylsistyessään ja kehuja kalastellessaan Otso alkaa välillä tarjota myös rahtusen verran ylimääräisiä liikkeitä, jotka eivät aina ole toivottuja. Sillä Otso, ollessaan niin kovin motivoitunut tekemään ihmisen kanssa, oppii myös harvinaisen nopeasti. Sen vuoksi orille on hauska opettaa jatkuvasti uusia temppuja, jotka ovat yleensä niitä ei-toivottuja liikkeitä, joita ori sitten suorittaa. Esimerkiksi kouluradalla helpon tason laukkaympyrään ei kuulu alkeellista piruettia, vaan tuomari saattaa siitä sakottaa. Ja sekös ratsastajaa saattaa pidemmän päälle alkaa jopa riepomaan. Otso ei siis kaikesta herttaisuudestaan huolimatta ole mikään automaatti, vaan orin kanssa saa olla varsin tarkka apujensa kanssa, jotta siitä saa irti juurikin sen radalla toivotun liikkeen. Esteillä ja maastossa Otso suorittaa minkä vain pystyy ja yrittää ylikin sen, jos sellainen tilanne tulee eteen. Maastossa se kaipaa hetkittäin turvaa ratsastajasta, eikä ole se kaikkein varmin kärkiponi, mutta menee kun saa riittävästi kehuja ja kannustusta. Esteiden kanssa Otso yrittää kovasti laittaa jalat oikeille paikoille, mutta välillä poni vain unohtaa että sen alla kasvaa neljä jalkaa kahden sijasta. Mutta pääasia on, että yrittää, vai mitä Otso? (© Chaos)

Sukutiedot

Isälinja Cedion Sior Aneurin - Aron LAC - Cedion Dwfn Afon - Caer Llion Dawn - Champion's Duldsam - Day's Liquor - Sholto (7. polvessa)
Emälinja Gwalch Lleuad Plentyn - Gwalch Llinette - Cwmnantcol Rhian - Gwalch Rhedyn - Cwn Annwn Re - Delyth Tlws (6. polvessa)
Sukua pisimmillään kahdeksannessa polvessa (ieieeeii. Black Luck Love ja ieieeeie. Lucky Love)

Jälkeläiset

» s. 11.1.2025 wC-ori Rhyawdd Galakrond VH25-025-0006 (e. Rhyawdd Gwenferch)

Kilpailutulokset

Päiväkirja

Päiväkirja 31.10.2023 Rhyawddissa on juuri saatu paikat kuntoon, eikä tarkoituksena todellakaan ollut ostaa uusia poneja ihan hetkeen, mutta Tuulian (Ceiriosen) myynti-ilmoituksen nähtyäni en voinut jättää tätä väliin. Myynnissä oli pitkäsukuinen tumma C-sektion ori, juuri sellainen, joka tallista puuttui. Ceiriosen Beorn eli tuttavallisemmin Otso muutti pikapikaa muiden ponien seuraksi uutukaiseen talliin. Suvullisesti poni on mielenkiintoinen sekoitus pääasiassa C-sektiota, maustettuna muutamalla A- ja D-ponilla. Suvussa on myös kivasti sekoitettu vanhoja ja vähän uudempia linjoja. Monta tuttua kasvattajanimeä Littleburyn ajalta. Poni itsessäänkin vaikuttaa oikein mukiinmenevältä, tähän asti se on osoittautunut melko rennoksi, mutta vahvatahtoiseksi nuoreksi.

Päiväkirja 10.8.2025 Ruunikko poni kuopi kärsimättömänä tallipihaa. Koitin säätää jalustimia nopeammin kuin koskaan ennen samalla kun yritin häätää käsittämätöntä määrää jättimäisiä paarmoja pääni ympäriltä. Helteessä oli se huono puoli, että se houkutti järjettömän määrän paarmoja ponien kimppuun. Tai tässä tapauksessa poni oli upotettu kaikkiin mahdollisiin karkotinaineisiin ja se säästyi isoimmilta massahyökkäyksiltä, mutta ratsastajana sain osakseni enemmän kuin tarpeeksi paarmoja koko loppuiäkseni.

Vihdoin olimme valmiita lähtemään matkaan ja ensimmäisenä suuntasin ponin varjoon toivoen näin jättävämme aurinkoa rakastavista paarmoista edes osan jälkeemme. Kuinka väärässä olinkaan. Huomasin virheeni kun olimme astelleet metsässä vain muutamia minuutteja. Paarmat pyörivät sitkeästi pääni ympärillä ja myös Otso alkoi menettää järkensä jatkuvan surinan keskellä. Ponin häntä pyöri helikopterina ja se alkoi nostella takasiaan joka toisella askeleella. Ilmeisesti paarmat olivat löytäneet oriparan vatsanalusen. Koitin hengittää syvään, monesti, ja pyysin Otson reippaampaan vauhtiin. Ehkä pystyisimme karistamaan kiusanhenget suuremmassa nopeudessa. Niinpä lähdimme reipasta ravia pitkin metsäpolkua. Otson korvat kääntyilivät vuoroon perään eteenpäin, olihan ori innoissaan maastoilusta, sekä taaksepäin, koska ilmeisesti paarmat olivat odotettua nopeampia. Hetken yhteisen huiskimisen jälkeen edessä avautui tuttu metsäniitty. Otso ei paljon pyyntöjäni odotellut vaan ampaisi laukkaan samantien kun sen kaviot koskettivat niityn ruohoista reunaa.

Tuulen piiskatessa Otson mustan harjan vasten kasvojani ja maiseman sumentuessa yhdeksi vihreäksi massaksi huomasin ettei pääni ympärilläni pörränyt yhtäkään hyönteistä. Lohtu jäi kuitenkin lyhyeksi, koska niittyi loppui kesken ja Otson oli pakko hidastaa hervoton nelinsä takaisin raviin. Valitettavasti helle oli aiheuttanut myös Otson hikoamisen ja hiki oli ilmeisesti liottanut suuren osan ötököiden karkoittamiseen tarkoitettuja aineita. Nyt tuntui että paarmoja oli tuplamäärä aikaisempaan verrattuna. Otso heitteli hermostuneena päätään, nakkeli niskojaan ja roiski jalkojaan minkä ehti yrittäessään häätää verenhimoista paarmalaumaa kimpustaan. Itse yritin auttaa ponia itseni huitomisen ohessa minkä vain pystyin. Lopuksi Otso tuntui sanovan ”fuck this” ja se ampaisi laukkaan ja käänsi nenän kohti kotia. Yritin ensin pidättää oria, mutta huomasin sen olevan täysin turhaan. Annoin sen sijaan ampaista itsensä kiitolaukassa takaisin tallipihalle keräten ison kasan huolestuineita katseita.

Muiden kauhistuneista ilmeistä välittämättä hyppäsin ponin selästä ennenkuin se ehti täysin edes pysähtyä. Heitin jalustimet satulan päälle ja juoksimme rinta rinnan talliin ja suoraan pesukarsinaan. Tallin viileydessä paarmoja ei ollut kuin muutama hassu ja nekin tuntuivat jättävän meidät suurimmaksi osaksi omaan rauhaamme. Kippasin ponilta varusteet selästä pikavauhtia ja pesin sen, huolella. Ja koska ulkona oli helle ei tarvittu kuivatusloimia, vaan heitin märän ja kärsineen näköisen ponin suoraan takaisin laitumelle. Se hoitaisi omat loppukäyntinsä kyllä itse suurella laitumella muiden ponien seurassa. Ensimmäisenä Otso etsi pölyisimmän kohdan laitumelta ja pyöritti itselleen suojaavan mutakerroksen, ennenkuin se pukitti muutaman kerran ja paineli sitten rauhallisessa laukassa kohti laitumen kauimmaista nurkkaa, johon sen muu lauma oli itsensä parkkeerrannut. Itse hätistelin minut löytäneet paarmat pois kasvoiltani ja lähdin kohti tallia. Siellä olisin turvassa, edes hetken. (© Chaos)