Perustiedot

HEVOSEN NIMI	A.D. Tim Tam, Timppa	REKISTERINUMERO	VH24-024-0061
HEVOSEN ROTU	welsh sektio A (walesinvuoristoponi)	KOULUTUSTASO	ko He C / re 80 cm (estepainotus)
SUKUPUOLI, SÄKÄ, VÄRI	ori, 115 cm, m + sab	OMISTAJA	josh VRL-00139
SYNTYMÄPÄIVÄ	14.3.2024 (3v 14.6.2024), 8v	KASVATTAJA	Jannica VRL-04799
MERIITIT	KTK-III (16 + 15 + 15 + 14 = 60p) myönnetty 20.3.2025. ERJ-I (7 + 44 + 20 + 20 + 15 = 106p) myönnetty 28.2.2026.	TÄLLÄ HETKELLÄ	jalostuskäytössä

---

Timppaa voisi lyhyesti kuvailla monipuoliseksi persoonaksi. Tai poniksi, jossa on useita persoonia. Ainakin se on persoonallinen, jos ei muuta. Yksin ollessaan poni on suorastaan miellyttävä, vaikka sillä onkin aina jonkin verran pilkettä silmä kulmassa. Timppa on mestari keksimään itselleen puuhaa tylsistyessään, usein rikkomalla jotain minkä kuuluisi olla ehjä. Tallilla ei enää pidetä edes lukua siitä kuinka monta riimua, loimea ja vesiletkua ori on laittanut vaihtoon silkkaa tylsyyttään. Sivullisilta uhreilta ei siis Timpan kanssa voi välttyä, mutta muutenhan sen käsittely toimii kuin millä tahansa muullakin ponilla.

Silloin kun sen kanssa puuhataan yksin. Kun näköpiiriin sattuu toinen nelijalkainen muuttuu ponin käytös täysin. Mikäli toinen ilmestys on tamma, vetää Timppa rinnan rottingille ja korvia raastavat huudot halkovat tallia. Pitäähän neideille egoilla niin että naapuritkin kuulevat. Silloin orin etuset tamppaavat tallin lattiaa sellaisella liikkeellä, että moni espanjalaisen käynnin harrastaja saa kateudesta suunsa mutruun. Mikäli näköyhteyteen sattuukin toinen ori menee Timpalta maltti. Kilpakosijoita ei suvaita ja silloin äänestä katoaa täysin romanttinen kaiku. Jalkojen tamppaamisen lisäksi ori tykkää uhitella kuviteltua uhkaa myös louskuttamalla hampaitaan korvat niskaan liimattuna. Yleensä tilanteesta selviää, kun orin epämääräisen egoilun jättää huomiotta ja jatkaa vain omia puuhiaan ponin kanssa. Yleensä Timppa rauhoittuu, kun hänen miehuuttaan uhkaava osapuoli katoaa näkyvistä. Ponin egoistinen toiminta saa tallilaiset pyörittämään silmiään yleensä siihen malliin, että nämä näkevät osan omaa takaraivoaan – sisäpuolelta.

Mutta koska Timppa on ratsuna niin makea tapaus, sille annettaan käsittelyn suhteen paljon perseilyä anteeksi. Vaikka Timpan kanssa saa tehdä töitä, että sen saa keskittymään sileän treeniin, niin siitä irtoaa varsin miellyttävää liikettä – varsinkin niinkin pieneksi poniksi, kuin Timppa on. Ja vaikka ori kuumuukin esteillä ja vaatii paljon hidastavaa ratsastusta, on se varma menijä, joka kääntyy kuin lantin päällä. Ei olisi ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun ori nappaa ykkössijan jonkin isomman menijän nokan edessä. Timppa on myös yksin mennessä varma ja luotettava maastoratsu, onhan orin ego ainakin tuplasti suurempi kuin ori itse. Siihen ei muutama lentoon lähtevä lintu tee rakoa. Pääasiassa Timppa on siis vauhdikas ja ailahtelevainen, mutta viihdyttävä tapaus, jonka kanssa ei varmasti pääse ainakaan tylsistymään.
(© Chaos)

Sukutiedot

i. Brynderwyn Rhaegal welsh A, 116 cm, rnhkko sab KTK-III	ii. Adwrmôr Dracarys welsh A, 115 cm, trn sab Ch, KTK-II	iii. Caldwyn Oathkeeper (welsh A) 114 cm, trn, evm
		iie. Adwrmôr Targaryen (welsh A) 119 cm, rt sab, evm
	ie. Coanwood Blossom welsh A, 116 cm, rnhkko Ch, KTK-III	iei. Coanwood Canadian (welsh A) 119 cm, rtkm, evm
		iee. Coanwood Beatrix (welsh A) 115 cm, rnhkko, evm
e. Cedion Nutmeg Cookie welsh A, 115 cm, vkk Ch, KTK-I	ei. Cadeyrnant Cookie Monster welsh A, 116 cm, vkk	eii. Cadeyrnant Tristan (welsh A) 119 cm, rt, evm
		eie. Dwenllaith Golden Operett (welsh A) 115 cm, vkk, evm
	ee. Locera's Nitadol welsh A, 114 cm, päiskm	eei. Normal Brakes (welsh A) 115 cm, evm
		eee. Locera (welsh A) 112 cm, evm

Isälinja Brynderwyn Rhaegal - Adwrmôr Dracarys (2. polvessa), emälinja Cedion Nutmeg Cookie - Locera's Nitadol (2. polvessa)

---

Jälkeläiset

» s. 1.5.2025 wA-ori Rhyawdd Moon Pie VH25-024-0205 (e. Brynderwyn Lleuad Llawn)

Kilpailutulokset

Jaoksen alaisten kisojen sijoitukset 22.1.2025 ERJ Nessinjärven kilpailukeskus 70 cm 2/19 22.1.2025 ERJ Nessinjärven kilpailukeskus 80 cm 4/39 23.1.2025 ERJ Nessinjärven kilpailukeskus 80 cm 4/39 29.1.2025 ERJ Nessinjärven kilpailukeskus 70 cm 4/19 31.1.2025 ERJ Cup Pauwau Showjumpers 70 cm 7/89 1.2.2025 ERJ Nessinjärven kilpailukeskus 70 cm 1/19 5.2.2025 ERJ Rhyawdd Welsh Stud 70 cm 5/27 13.2.2025 ERJ Nessinjärven kilpailukeskus 70 cm 4/19 13.2.2025 ERJ Nessinjärven kilpailukeskus 80 cm 3/39 14.2.2025 ERJ Nessinjärven kilpailukeskus 70 cm 3/19 18.2.2025 ERJ Nessinjärven kilpailukeskus 70 cm 4/19 19.2.2025 ERJ Nessinjärven kilpailukeskus 70 cm 1/19 20.2.2025 ERJ Nessinjärven kilpailukeskus 70 cm 1/19 20.2.2025 ERJ Nessinjärven kilpailukeskus 80 cm 1/39 1.3.2025 ERJ Mistyvale 70 cm 3/36 2.3.2025 ERJ Mistyvale 70 cm 1/36 5.3.2025 ERJ Lilycove & Lilystar 80 cm 4/50 7.3.2025 ERJ Mistyvale 70 cm 4/36 9.3.2025 ERJ Lilycove & Lilystar 80 cm 5/50 9.3.2025 ERJ Mistyvale 70 cm 2/36 10.3.2025 ERJ Lilycove & Lilystar 80 cm 7/50 11.3.2025 ERJ Lilycove & Lilystar 80 cm 3/50 15.3.2025 ERJ Stall Fernweh 80 cm 3/50 16.3.2025 ERJ Lilycove & Lilystar 80 cm 5/50

17.3.2025 ERJ Mistyvale 70 cm 1/36 18.3.2025 ERJ Mistyvale 70 cm 1/36 19.3.2025 ERJ Lilycove & Lilystar 80 cm 5/50 29.3.2025 ERJ Lilycove & Lilystar 80 cm 1/50 20.3.2025 ERJ Lilycove & Lilystar 80 cm 4/50 22.3.2025 ERJ Kontola 80 cm 1/20 23.3.2025 ERJ Stall Fernweh 70 cm 4/39 25.3.2025 ERJ Rhyawdd Welsh Stud 70 cm 3/35 27.3.2025 ERJ Stall Fernweh 70 cm 2/39 29.3.2025 ERJ Rhyawdd Welsh Stud 70 cm 2/35 21.4.2025 ERJ Pyökkipolku 60 cm 1/30 22.4.2025 ERJ Pyökkipolku 60 cm 3/30 24.4.2025 ERJ Pyökkipolku 60 cm 1/30 27.4.2025 ERJ Pyökkipolku 60 cm 5/30 29.4.2025 ERJ Pyökkipolku 60 cm 1/30 9.5.2025 ERJ Minttuhonkaan 60 cm 1/20 10.5.2025 ERJ Minttuhonkaan 60 cm 1/20 30.6.2025 ERJ Cup Harmony Sporthorses 70 cm 2/121 30.6.2025 ERJ Cup Harmony Sporthorses 80 cm 4/123 31.7.2025 ERJ Cup Pauwau Showjumpers 80 cm 1/79 VWY Cup-sijoitukset 15.3.2025 VWY Cup Glenwood Welsh Ponies 60 cm 3/38 15.5.2025 VWY Cup Glenwood Welsh Ponies 60 cm 4/29

Päiväkirja

Estevalmennus 22.2.2025 Istuin tumman ponin selässä ja koitin saada sen hidastamaan käyntiin. Se oli mennyt hätäistä, puolikasta raviaan siitä asti, kun kapusin selkään ja näidenkin oli tarkoitus olla alkukäynnit eikä alkuravit. Timppa viis veisasi pidätteistäni ja istunnasta ja puski eteenpäin kuin kyntöaura. Nieleskelin turhautumistani kääntäessäni ponia sadannelle voltille kuluneen viiden minuutin sisällä. Valmentajamme kokosi muutamia pieniä esteitä helpoiksi tehtäviksi ja vilkuili välillä ponia sivusilmällä. Yleensä vilkaisua seurasi yhden puomin poistaminen tehtävästä tai toisesta.

Keräsin ohjat käsiini ja Timpan tuntiessa ohjien kevyen paineen se ampaisi eteenpäin pienen raketin lailla. Yleensä lämmittely tapahtui ravissa, mutta ilmeisesti Timppa ja Timpan pää olivat tänään täysin eri mieltä vauhdista ratsastajan kanssa.

Valmentajamme kohautti pitkään olkapäitä. ”Samapa se on antaa sen mennä, kun koitat pitää rauhallisessa laukassa. Laukassa ne nykyään suositteleekin lämmittelyä, kun se on tehokkaampi lämppä kuin ravi ja vähemmän kuluttavaa. Kunhan ette nyt mitään nopeusennätyksiä riko.” Nainen totesi jatkaessaan puomien etäisyyksien arviointia. Minä kohautin henkisesti olkapäitäni ja ryhdyin ratsastamaan.

Ja ratsastaa sainkin. Timppa vastusteli jokaista pidätettä, oli se sitten istunnalla tai ohjilla tehtyä, oriin vauhti tuntui vain kiihtyvän joka kerta kun pyysin sitä hidastamaan. Pystyin kuulemaan valmentajan pyörittävän silmiään, mutta olin liian kiireinen orin kanssa ehtiäkseni nähdä tämän tapahtuvan preesensissä. Käskyn saatuamme ohjasin Timpan ensimmäiselle kavaletille. Orin silmät tuntuivat laajenevan innostuksesta, vauhti kiihtyi entisestään mitä lähemmäs estettä tulimme. Kavaletin kohdalla Timppa tuntui olevan kolmea eri mieltä itsensä kanssa ponnistuspaikasta, panikoi ja räpiköi matalan harjoitusesteen yli kuin olisi ensimmäistä kertaa elämässään näkemässä esteitä. ”Ilmeisesti vauhti korjaa virheet tänään.” Valmentajamme totesi nostaessaan puomia takaisin kannattimille. Myönsin etten tuntunut saavan Timppaan mitään otetta tänään.

Vaihdettiin siis lennossa tehtävää. Tänään tultaisiinkin laukkapuomeja suoralla ja kaarevalla uralla kyllästymiseen asti. Jos poni halusi laukata, miksemme antaisi sille sitä mahdollisuutta? Toden totta, oliko tämä nyt jonkinlaisen vapaan kasvatuksen haara... Ohjasin Timpan ensimmäisille puomeille ja heitin niin sanotusti ohjat ponille. Timppa joutui ensin ihan itse katsomaan välejä pikku töppösilleen. Syteen tai saveen, totesin pääni sisällä ja toivoin että säilyisin elossa kertomaan tätä tarinaa lapsenlapsilleni.

Kaikkien yllätykseksi ori räpiköi hetken, keräsi sitten itsensä ja suoritti mallikkaasti jokaisen eteen tuodun tehtävän. Varsin vauhdikkaasti, mutta suoritti. Muutaman (kymmenen) kierrosta laukkaa ja Timppa alkoi vihdoin kuunnella ratsastajaansa. Nyt sain jo ohjata oria puomeille, kertoa ponnistuspaikkoja, lyhentää ja pidentää laukkaa. Poni allani alkoi vihdoin pyöristyä ja ottaa apuja vastaan. ”Miltä se tuntuu?” Valmentaja huikkasi. ”Nyt se tuntuu jo tosi hyvältä.” Huikkasin takaisin. ”Hyvä, sit ala jäähdytellä ja vie se sitten talliin.” Nyökkäsin. Hyvään suoritukseen tuli lopettaa ja tämä oli todellinen työvoitto. Valmentaja alkoi nostella puomeja pois seuraavan tuntilaisen tieltä ja minä nautin loppuraveista pehmeän ja herkän, mutta yhä varsin energisen, poniherran kanssa. Timppa on kyllä melkoinen tapaus, se on myönnettävä. (© Chaos)

---

Päiväkirja 1.8.2025 Heitin Timpan hoitokarsinaan kiinni molemmilta puolilta. Tänään käytäisiin orin kanssa vain hieman narun päässä hölkkäilemässä eilisten kisojen jäljiltä. Ori oli taas saanut huippusuorituksen, vaikka ratsastajalla meinasi olla muutamassa ponnistuspaikassa rahtusen verran jännittävää. Poni oli vikkelä jaloistaan, se oli jokaisen sivustakatsojankin myönnettävä. Taputin ponin mustaa kaulaa ja lähdin hakemaan harjapakin ja suitset satulahuoneesta. Satulahuone oli täynnä sakkia. Oli ponien hoitajaa, taluttajaa, ratsastajaa ja älämölö ovesta sisään astuessa oli melkoinen. Joka puolella niputettiin suitsia, harjattiin suojia ja pestiin satuloita eilisen kilparupeaman jäljiltä. Jouduin taistelemaan tieni Timpan tavaroille ja juuri kun sain harjapakin käteeni joku tarttui kevyesti takin hihaani. ”Hei kuule, olis yksi kysymys.” Käännyin vastatakseni ja ennenkuin huomasinkaan oli yksi kysymys muuttunut todelliseksi tulvaksi erilaisia poneihin ja talliin liittyviä ja liittymättömiä kysymyksiä. Kysymykset johtivat pohdintaan, pohdinta keskusteluiksi ja hetkeä myöhemmin muistin, että olin hakenut ponin jo naruihin kiinni, koska matkani satulahuoneeseen piti olla harvinaisen nopea. Nappasin vielä suitset ja suojat matkaani ja kipitin vauhdilla takaisin Timpan luokse.

Ori oli jo keksinyt itseään viihdyttävää tekemistä. Ilmeisesti senkin mielestä matkani satulahuoneeseen oli ollut aivan liian pitkä ja ikävystyttävä. Poni seisoi etujalat osittain ilmassa, pää riippuen niiden välistä. Orin puolikas paino nojasi riimunnarujen varassa, jotka koittivat kaikin säikein pitää kiinni seinäkiinnikkeistään. ”Voi perkele.” Huomasin toteavani ääneen pudottaessani harjapakin niille sijoilleen. Rynnistin pelastamaan ponin itseaiheutetusta pinteestään ääntä nopeammin. Naruja ei saanut riimun puolelta irti etujalkojen kiristäessä ne äärimmilleen. Riimu näytti olevan valmis pettämään myös hetkenä minä hyvänsä. Nappasin kiinni seinään kiinnitetystä narun päästä. Vetosolmuhan aukeaa vetämällä, vai mitä? Ei ihan. Timppa oli kiskonut painollaan solmun niin tiukaksi, ettei edes vetosolmun solmu liikahtanut senttiäkään. Kirosanojen tulva täytti pääni ja sitä mukaa myös tallikäytävän kun ähkin solmun parissa kuin tuntityöläinen yhtäkkisellä urakkapalkalla.

Tuntui kuin olisin hikoillut ja ähkinyt solmun parissa ikuisuuden ennenkuin jotakin liikahti, antoi periksi ja tiputti ponin kohti lattiaa. Onneksi Timppa on nopea jaloistaan, sillä käytävälle mätkähtämisen sijaan ori keräsi ilmassa kinttunsa kuin kissa ja sai kerättyä ne alleet juuri ajoissa, ennenkuin maan vetovoima toi käytävän vastaan. Ryhtyessäni tutkimaan vahinkoja sain todeta ponin olevan kunnossa, pöljä päästään, mutta fyysisesti kunnossa. Timppa vaikutti taas tylsistyneeltä ja heitteli päätään sen näköisenä kuin tämä takaisku olisi ollut silkkaa suunniteltua hauskuutta, jonka tulin pilaamaan. Sen sijaan periksi antanut asia, joka oli vapauttanut ponin ei ollut riimunnarun solmu, tai edes naru itsessään. Seinäkiinnike, johon naru oli sidottu oli päättänyt, ettei sen työsopimuksessa lukenut mitään usean sadan kilon painosta ja tehnyt itsemurhaloikan irti seinästä. Siinäs e nyt keikkui ponin narun jatkuna kuin matkamuistona tästäkin retkestä. Irrotin koko narun orin riimusta ja nakkasin tallikäytävälle. Selvittäisin sen tilanteen myöhemmin, nyt olisi Timpan liikutuksen aika. Viskoin orille vaadittavan varustuksen niskaan ja lähdimme reipasta käymäjalkaa kohti kenttää. Molemmat päitämme pyöritellen; Timppa tylsistyneisyyttään ja minä epäuskoisuutta. Ei päivääkään kulunut etteikö Timppa rikkonut jotain, mutta eipä ori ennen ole tallin rakenteita ottanut mukaansa. Onneksi poni itse oli kunnossa, oman sydämeni toiminnasta en ollut enää aivan satavarma. (© Chaos)